Matkakertomus, Sähäkät Espanjan Aurinkorannikolla
27. huhtikuuta matkamme alkoi Joensuun juna-asemalta kun yhdeksän tanssijaa, kolme muusikkoa, ohjaaja, sekä huoltaja pakkauduimme Helsingin junaan suurten matkalaukkujemme ja soittimien kanssa. Tunnelma oli korkealla jo junassa, ”Nyt myö ollaan oikeesti menossa Espanjaan!” päivittelyjä kuului koko ajan. Matkaan olimme valmistautuneet jo kauan Joensuussa harjoittelemalla keikkaohjelmistoja, sekä esimerkiksi harjoitellen pieniä fraaseja espanjaksi, kuten ”Hola!”, ”Gracias” ja ”Que pasa carino? ” Niitä jaksoimmekin hokea toisillemme koko reissun ajan…
Espanjalaiseen tyyliin reissun majoitus oli meille melkoisen epäselvä vielä paikan päälle lentäessäkin. Perillä Fuengirolaan saapuessamme meidät vietiinkin hienoon hotelliin jossa majoittauduimme kahden hengen huoneisiin. Taisimme olla ainut alle 60v- seurue koko hotellissa, mutta se ei estänyt meitä osallistumasta hotellin iltatansseihin espanjalaisten eläkeläisten kanssa. Espanjalaiset vanhukset olivatkin hyvin puheliaita, olisivat jututtaneet vaikka kuinka kauan vaikka heille kuinka kertoi ja viittoi ettemme ymmärtäneet espanjaa.
Ensimmäisenä päivänä mittarissa oli ainakin +25 ja aurinko paistoi, joten suuntasimme rannalle jolla grillailimme itseämme koko päivän, osa ihan ylikypsäksi asti. Illalla meillä oli ensimmäinen keikka suomalaisen ravintolan edessä. Keikka tosin oli hiukan epävirallinen eikä kuulunut festivaaliin johon osallistuimme neljän päivän ajan. Siitä saimmekin palkaksi parin päivän päästä lettukestit ravintolassa!
Fuengirolassa oli siis menossa Kansainväliset päivät joille Sähäkät oli kutsuttu. Esiinnyimme festivaalialueen Suomen osastolla kaksi kertaa päivässä. Sähäköiden lisäksi Suomella oli muina esiintyjinä vain yksi bändi sekä Muumipeikko ja Pikkumyy. Saimme siis suuren osan ihmisten huomiota. Yleisö oli hyvin innostunutta keikoistamme ja meille jäi todella hyvä mieli heidän kehuistaan esitysten jälkeen. Feria-festivaali on hyvin monipuolinen ja suosittu, festivaaleilla on edustettuna yli 50 maata ja neljän päivänä aikana kävijöitä on miljoona. Iltaisin festivaalialue täyttyikin aina ahtaaksi asti.
Yhtenä iltana esiinnyimme myös Fuengirolan paikallistelevision suorassa lähetyksessä. Juuri sillä keikalla tanssi ei tietenkään sujunut kehuttavasti ja siitä jäi aluksi melkoinen häpeä. Yleisö taas tuntui kuitenkin pitävän meistä, joten lopulta osasimme nauraa virheillemme joita yleisö ei tainnut edes kunnolla huomata.
Yhtenä päivänä kävimme myös esiintymässä Fuengirolassa olevalla suomalaisella koululla ja saimme samalla tutustumiskierroksen kouluun ja lukioon. Monen mieltä alkoi kiinnostaa muutto Espanjaan ja opiskelujen jatkaminen tuossa lukiossa…
Puolessa väliä viikkoa vaihdoimme majoitusta suunnitelman mukaisesti. Pojat muuttivat rivitalohuoneistoon, ja kaikki reissussa mukana olleet 9 tyttöä aivan ihanaan kattohuoneistoon. Hieman ahdashan se oli kun kaikki matkatavarat ja ihmiset oli saatu asuntoon sisään, mutta kukaan ei jaksanut välittää siitä kun näimme näköalan koko Fuengirolan yli merelle omalta kattoterassiltamme. Kattoterassiamme käytimme ahkerasti auringonottoon aina kun kerkesi, tietenkin.
Lähtöiltaa edeltävänä päivänä muutama tanssijoista, huoltaja, sekä muusikot lähtivät käymään Gibraltarinsalmella. Tytöt halusivat vielä shoppailla ja ottaa aurinkoa vähän lisää. Olimme tosin käyneet shoppailemassa varmasti joka ikinen päivä aina keikkojen välissä.
Loppujen lopuksi se oli ainut vapaapäivämme jolloin meillä ei ollut yhtään keikkaa. Keikkailimme Espanjassa siis todella ahkerasti, parhaana päivänä vedimme neljä keikkaa.
Viikon reissu oli kaikkien odotustemme mukainen, sekä vielä vähän enemmän. Nautimme reissusta valtavasti. Päivät olivat välillä raskaita, sillä keikat olivat iltapäivällä kuumimpaan aikaan paahtavassa auringonpaisteessa.Osasimme kuitenkin ottaa kaiken kokemuksena, ja päällimmäisenä reissusta jäi koko porukalle varmasti mieleen vain hyvät muistot, ystävälliset espanjalaiset, oma upea porukka, aurinko, meri…


